Haluatko vähentää abortteja: juuri sinä voit vaikuttaa asiaan
Osa abortin tehneistä katuu koko loppuelämänsä päätöstään, osa taas ei. Ne naiset, jotka katuvat päätöstään olisivat voineet valita toisinkin, mutta siinä hetkessä ja elämäntilanteessa he valitsivat abortin. Katumus on raskas taakka kannettavaksi koko loppuelämän ajaksi. Suomessa tehtiin viime vuonna 10 242 raskaudenkeskeytystä. Eniten abortteja tekevät 20-24 vuotiaat naiset. Sosiaaliset syyt ovat yleisin raskaudenkeskeytyksen peruste, yli 90 prosenttia keskeytyksistä tehdään sosiaalisin syin.
Miten sosiaalisista syistä johtuviin aborttien määrän vähenemiseen voisi vaikuttaa? Tuomitseminen ja abortin julistaminen murhaksi ei ole mitä parhain tapa pyrkiä vähentämään abortteja. Mitkä sitten olisivat parempia tapoja?
Äitiyteen kohdistuu yhteiskunnassamme suuria paineita. Päiväkotien työntekijöiden kertomusten mukaan osa vanhemmista haluaa pitää lapsiaan mahdollisimman paljon päiväkodissa, koska uskovat ammattilaisten osaavan kasvattaa heidän lapsensa paremmin kuin he itse. Äitien syyllistäminen on monilla nettipalstoillakin suurta huvia eikä oikea elämä jää syyllistämisen saralla pahastikaan kakkoseksi. Ei ihme, jos abortteja tehdään siksi, että osa naisista kokee olevansa kyvyttömiä äideiksi. En tiedä tehdäänkö abortteja tämän vuoksi, mutta en yllättyisi, jos näin olisi.
Äitiyttä tulisi syyllistämisen sijasta tukea. Tämän päivän uutisessa kerrotaan, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa, etenkin alle vuoden ikäisiä lapsia. Näin pienten lasten surmaamisissa taustalla on usein äidin vaikea synnytyksenjälkeinen masennus, ehkä jopa väsymyksestä ja ahdistuksesta johtuva psykoosi. Moni abortin tehnyt olisi saattanut jäädä lapsensa kanssa yksinhuoltajaksi peläten omaa jaksamistaan. Kaikkia äitejä ja erityisesti yksinhuoltajaäitejä tulisi syyllistämisen sijasta tukea niin konkreettisesti kuin henkisesti. Jokainen voi sanoa kanssaihmiselle nätisti tai rumasti. Väsyneen äidin voi tsempata jaksamaan vaikka naapurin kannustava lause ”oletpa sinä aikamoinen arjensankari, kun jaksat pyörittää arkea koliikkivauvan kanssa”.
Maassamme on vallalla ilmapiiri, jossa vähätellään spontaanien keskenmenojen, kohtukuolemien ja vastasyntyneiden, etenkin keskosten kuolemia. Jokainen haluttu ja toivottu lapsi, joka hedelmöittymisen jälkeen menehtyy, tapahtuipa se missä vaiheessa tahansa on aina suuri suru vanhemmille ja koko perheelle. Äidin kohdussa on kasvanut elävä, arvokas ihminen, joka kuolee. Mikäli lapsen kuolema tapahtuu ennen raskausviikkoa 22, tilastoidaan se keskenmenoksi. Tällöin yhteiskunta ei tunnusta millään muotoa lapsen olemassaoloa. Mikäli lapsen kuolema tapahtuu raskausviikolla 22 tai sen jälkeen, vanhemmilla on hautaamisvelvollisuus ja äidillä oikeus äitiyslomaan, jonka aikana hän saa rauhassa surra menehtynyttä lastaan. Tällä hetkellä on vetämässä lakialoite, että isäkin saisi oikeuden isyyslomaan lapsen kuollessa äidin kohtuun. Jos ympäristö väheksyy tällaista lapsen menetystä, välittää se samalla lapsille ja nuorille viestiä, että naisen kohdussa oleva lapsi ei ole kovinkaan arvokas. Tällaiset viestit voivat vaikuttaa nuorten naisten päätöksentekoon heidän miettiessä abortin vaihtoehtoa omalla kohdallaan.
Meistä jokainen voi vaikuttaa omilla teoillamme, millaista mielikuvaa luomme maahamme elämästä ja kuolemasta ja niiden arvosta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
ASIAA!
Ihminen tekee virheitä, mutta virheidensä kanssa on helpompaa elää, jos tehdyn saa korjattua. Tappamista on vaikea korjata. Ei toivotun lapsen voi kuitenkin antaa adoptoitavaksi sellaiselle, jolle lapsi on enemmän, kuin toivottu. Nuorten äitien kohdalla ympäristön tuki on selviytymisen edellytys, missään tapauksessa yhteiskunta ei saa kääntää selkäänsä näille ihmisille.
Alkaneen elämän keskeytys keinotekoisesti on rikos, vieläpä laillistettu sellainen . Suomessa näitä laillistettuja tappoja on tehty satoja tuhansia, olen kuullut jopa 600.000 abortista sen laillisuuden aikana. Mitä nämä ihmiset olisivatkaan tuoneet tähän yhteiskuntaan ns. lisäarvoa? Olisiko meillä nyt huoltosuhteen vinoumaa nykyinen määrä? Suomi on kuitenkin kehittynyt yhteiskunta ja pystyy huolehtimaan vauvoistaan.
Olisiko suomalaisten pitänyt tappaa mieluummin omat sotalapsensa, kuin antaa heidät muualle kasvatettavaksi?
Abortti on mielestäni itsekäs teko, koska siinä päätetään ihmisen elämä, jolla olisi mahdollisuus elää hyvä elämä adoptiovanhempien kanssa. Abortin tehnyt äiti mieluummin tappaa lapsensa, kuin antaisi sen hyville kasvattajille huolehdittavaksi. Turha sitä on kaunistella.
Ihmisen joka ei ole koskaan ollut raskaana on ehkä helpompi ajatella musta-valkoisesti niin, että tulisi kantaa 9 kk lasta muille annettavaksi. Omat raskauteni ainakin ovat olleet niin karmaisevan rankkoja fyysisesti ja henkisesti, että olen joutunut sen vuoksi sairaalaan.
Minä olen ainakin niin itsekäs, että synnytän vain itselleni lapsia.
Abortti on aina ikävä asia, mutta sellaiset naiset, jotka eivät päätöstään kadu ovat varmastikin tehneet omassa tilantessaan itsensä ja hedelmöittyneen alkion huomioiden sopivan ratkaisun.
Ympäristö voi kuitenkin vaikuttaa niiden naisten päätökseen, jotka ovat hyvin epävarmoja valinnastaan. Jos he näkevät vain äitien ja yksinhuoltajien syyllistämistä, voi heillä olla pienempi kynnys päätyä aborttiin.
Abortoiduista alkioistakin moni olisi voinut joka tapauksessa mennä spontaanisti kesken, joka viides nainen kokee alkuraskauden keskenmenon, joten Suomen huoltosuhteesta ei voi kovinkaan kummoisia päätelmiä tehdä aborttien määrään viitaten. Abortteja tehtäisiin, vaikka ne olisivat kiellettyjä, keinot voisivat vain tällöin olla naiselle hengenvaarallisia. On parempi, että ne tehdään laillisesti.
Miksi abortteja pitäisi vähentää? Minusta ykkösasia on se, että jokainen syntyvä lapsi on todella toivttu lapsi. Päinvastaisessa tapauksessa kärsimys voi jatkua hautaan saakka.
Parasta olisi, jos Suomessakin abortti vaputettaisiin, ei byrokratiaa, naisen oma tahto ja ilmoitus riittäisi. Ja jokainen lapsi saisi syntyä toivottuna.
In the United States the infanticide rate during the first hour of life dropped from 1.41 per 100,000 during 1963 to 1972 to 0.44 per 100,000 for 1974 to 1983; the rates during the first month of life also declined, whereas those for older infants rose during this time.[104] The legalization of abortion, which was completed in 1973, was the most important factor in the decline in neonatal mortality during the period from 1964 to 1977,
Blogini alkuosassa tuon esille, että osa naisista katuu päätöstään tehdä abortti, voi katua koko loppuelämänsä. Tällainen katumus on raskas taakka kannettavaksi. Nämä abortit, joita kadutaan koko elämä, ovat turhaakin turhempia. Niiden vähentämiseksi jokainen ihminen voi vaikuttaa sillä millaista kuvaa itse luo äitiydestä, yksinhuoltajuudesta ja lapsista omaan ympäristöönsä.
Sen sijaan ne abortit, joita nainen ei kadu, ovat mielestäni olleet "oikea" valinta. Ei-toivottuna lapsena syntyminen voi olla todella raskas taakka. Elämä on muutoinkin varsin usein raskas taakka, vaikka syntyisi miten toivottuna ja rakastettuna.
Juuri siksi yhteiskunnan tulee olla aborttimyönteinen, ei -kielteinen. Jos abortti on normaali, hyväksyttävä rutiiniasia, ei tarvita katumusta.
Tuo on Pekka sinällään hyvä huomio, mutta ensin pitäisi tietää, mistä katumus johtuu. Tunnen itse useamman abortin tehneen naisen ja he kaikki katuvat päätöstään enemmän tai vähemmän. Eivät yhteiskunnan asenteiden vuoksi vaan siksi, että he ovat menettäneet lapsen. He miettivät vielä 15 vuoden kuluttua, millainen lapsi olisi, miltä hän näyttäisi jne. Samalla tavoin kuin spontaanin keskenmenon kokeneet äiditkin usein tekevät. Myös abortoitu lapsi voi kulkea koko elämän ajan mukana suurena suruna.
Tietenkään surua ei vähennä se, jos ympäristö suhtautuu tuomitsevasti heidän tekemäänsä ratkaisuun. Tuomitseminen ei ylipäätään auta missään asiassa vaan päinvastoin aiheuttaa lisää tuskaa ja surua.
Miksi lapsen tappamista ei saisi tuomita? Siksikö ettei tapattajalle tule paha mieli? Päteekö tämä sitten myös muihin murhiin? Tällaisia 12 viikkoisia ihmisiä saa murhata ilman Valviran lupaa.
http://eduskunta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90866-tallaisia-12-viikkoisia-...
Heikki, tuomitseminen ei auta mitään, ainoastaan tuomitsija voi saada siitä moraalista ylemmyydentunnetta, mutta mitään apua siitä ei ole mihinkään.
Itse uskon jossain määrin, että mitä enemmän maailmaan syntyy ei-toivottuja rakkaudettomassa ympäristössä kasvavia lapsia sitä enemmän tapahtuu myös murhia, tappoja ja muita elämää julmasti kohtelevia tekoja. Maailmassa ei ole olemassa pahuutta, on vain rakkaudettomuutta, joka johtaa pahoihin tekoihin.
Ei toivottu lapsi tulee siis tappaa ettei hänestä kasva tappajaa. Abortti on mitä julmin elämää kohteleva teko sillä siinä riistetään viattomalta ihmiseltä mahdollisuus elämään. Maailma on täynnä pahuutta ja abortin tekeminen on paha ja rakkaudeton teko.
Ei ihmisiä saa tappaa sen vuoksi että olettaa niistä kasvavan pahoja ihmisiä. Sellainen ajattelu malli on itsessään läpeensä paha. Pahalla ei tule torjua pahaa.
Mikael, abortin tekijä voi olla itse ei-toivottu lapsi. Miten voit syyllistää tämän ei-toivotun lapsen teon? Jos hänet olisi abortoitu, hän ei olisi tässä maailmassa tekemässä "rikosta" nimeltä abortti. Olisiko siis parempi että abortintekijä olisi abortoitu vaiko ei?
Jos mielestäsi on parempi, että abortintekijää ei ole abortoitu niin miksi et hyväksy tämän ei-abortoidun ja ei-toivotun ihmisen tekemiä tekoja tässä maailmassa?
Abortin tekijää ei olisi saanut abortoida sillä ketään ei saa tappaa. Ajatusmalli että pahalla torjutaan pahaa on itsessään paha eikä silloin edes torju pahaa vaan edustaa sitä.
Pahoja tekoja eli syntiä (tappaminen) ei tule hyväksyä ja kannattaa kenenkään tekemänä. Pieni lapsi äitinsä kohdussa on viaton ja syytön vielä mihinkään ja jokaiselle tulee antaa mahdollisuus elämään. Sellainen ajatusmalli jossa ihmisiä tapetaan sen vuoksi ettei heistä kasva tappajia on täysin paha sillä silloin itse ollaan tappajia.
Taru vaikka näen jonkun ihmisen tappavan toisen niin en mene ja tapa tätä ihmistä. Ketään ei saa mistään syystä tappaa ei edes tappajaa.
Miten voit sitten tuomita abortintekijän? Sitä minä en ymmärrä.
Jos abortintekijä on itse ei-toivottu lapsi eikä halua oman kokemuksensa vuoksi itse saattaa maailmaan ei-toivottuja lapsia niin miten sinä voit tuomita hänen tekonsa?
Minusta tämä alkaa haiskahtaa hieman kaksinaismoralistiselta.
Ensinnäkään en tuomitse ketään vaan sanon ettei ketään saa tappaa mistään syystä. Minulla ei ole valtaa tuomita ketään. Jumala on se joka tuomitsee synnin jota tappaminen on. Ei viatonta lasta saa tappaa sen vuoksi että olettaa/luulee lapsen elämästä tulevan huonon tai olettaa/luulee ettei lapsi halua elää. Tuollainen ajattelumalli edustaa pahaa.
Kaksinaismoralistista on se että sorrutaan pahuuteen (tappamaan) siinä luulossa että luullaan sen estävän pahaa. Eli kun koitetaan pahalla (tappamalla) torjua pahaa on se suurta kaksinaimoralismia ja sinun kirjoitukset nyt haiskahtaa siltä.
Taru Jousia
Tuollainen katuminen on täysin turhaa. Minusta tuo juttu pohjautuu juurikin naisten syyllistämiseen. Kun olen lukenut kirjoituksia pro-life-porukoista USA:ssa, niin en voi tajuta sitä hyökkäystä aborttilääkäreitä vastaan. Heitä tapetaan, vaikka ollaan niin helvetin pro-life!
"Elämä on muutoinkin varsin usein raskas taakka, vaikka syntyisi miten toivottuna ja rakastettuna."
- Niin totta! Kuka keksi elämän, ei kukaan, mutta täällä sitä vaan ollaan. Tänään kävi vierailulla ystävä, joka oli ollut leikkauksessa, jossa kasvain leikattiin ja samantien vietiin munasarjat ja kohtu. Eilen juttelin kaverini kanssa, joka oli viikko sitten päässyt sairaalasta, kun eturauhassyöpä leikattiin. Mutta molemmilla se huumori vaan kukkii.
Toinen sanoi että mitäs minä enää tässä iässä munasarjoilla teen ja toinen lohkaisi, että ne vei mun vehkeet. Kysyin, että kastraattikuoroonko olet menossa, mutta hän sitten selvensi, että ei kun vaan se eturauhanen, ei se lauluääneen vaikuta.
Mikael, Enpä usko, että yksikään nainen päätyy aborttiin välttääkseen pahuutta syntymästä. Nainen päätyy yleensä aborttiin, koska ei halua lasta. Se miksi nainen ei halua lasta on varmastikin aina tapauskohtainen. Joissakin tapauksissa ympöristön tuomitseva suhtautuminen yh-äiteihin voi johtaa siihen, että nainen ei halua lasta. Jossakin toisessa tapauksessa taas äitiyteen asetetut kovat vaatimukset, voivat johtaa siihen, että nainen ei halua lasta.
Sinäkin voit omilla sanoillasi ja teoillasi luoda ilmapiiriä, jossa useampi nainen haluaa pitää lapsen. Syyllistämisellä ei juurikaan voi mitään asiaa edistää.
Vaikka nainen ei halua lasta niin ei lasta sen vuoksi tulisi tappaa. Lapsen voi antaa adoptoitavaksi jos lasta ei halua pitää, mutta lasta ei tule sen vuoksi tappaa. Abortti on myös itsekäs teko missä naisen halu ajaa niin lapsen halun edelle ettei lapselle suoda mahdollisuutta elämään.
Voin sanoa ettei ketään (ei myöskään lasta äitinsä kohdussa) tule tappaa mistään syystä sillä tappaminen on aina syntiä jonka Jumala tulee tuomitsemaan. Totuuden voi sanoa miellytti se tai ei.
Toistan jo aiemmin kirjoittamani kommentin:
Ihmisen joka ei ole koskaan ollut raskaana on ehkä helpompi ajatella musta-valkoisesti niin, että tulisi kantaa 9 kk lasta muille annettavaksi. Omat raskauteni ainakin ovat olleet niin karmaisevan rankkoja fyysisesti ja henkisesti, että olen joutunut sen vuoksi sairaalaan. Siihen päälle vielä synnytyksen jälkeinen kohtutulehdus ja rintatulehdus, jotka eivät kumpikaan ole leikinasioita.
Minä olen ainakin niin itsekäs, että synnytän vain itselleni lapsia.
Ketään ei tulisi syyllistää siitä, jos hän ei halua kantaa ja synnyttää toisille ihmisille lasta. Raskaus ja synnytys on aina riski myös äidille. Edelleen myös Suomessa kuolee ja vammautuu naisia lapsivuoteeseen.
On helppo syyllistää, jos asia ei kosketa itseä. Omakohtainen kokemus kummasti pyöristää kantoja.
Minäkin toistan itseäni ja sanon ettei ketään saa tappaa mistään syystä. Lasta äitinsä kohdussa ei tule tappaa siitä syystä että raskaus aika on raskasta. Viattoman lapsen etu tulisi mennä itserakkauden edelle.
Raskaana olevaa äitiä tulee auttaa ja tukea paljon raskauden aikana ja sen jälkeen jos hän lapsesta haluaa luopua, mutta auttaminen ei saa olla sellaista jossa lapsi tapetaan. Pahaa tekemällä ei saada hyvää aikaan.
Itserakkaus on tärkeä hyve elämässä. Eikä sitä voi kukaan viedä keneltäkään pois mihinkään vedoten. Onneksi.
Uskonnot ovat tehneet itserakkaudesta negatiivisen asian orjuuttaakseen ihmisiä. Onneksi yhä enenevissä määrin ihmiset ovat alkaneet luopua alistavasta uskonnosta.
On aina ikävää, kun nainen päätyy aborttiin, mutta joskus se on paras olemassaoleva valinta, jotta nainen voi elää itse hyvän elämän.
Itserakkaudelle, kippis ja kulaus :-)
Itserakkaus ei ole hyvästä silloin kun sillä sorretaan esimerkiksi viattoman lapsen etuja. Itserakkaus on pahasta silloin kun se saa ihmisen tekemään toiselle ihmiselle pahaa. Abortissa usein naisen itserakkaus menee lapsen edun edelle ja se on pahasta.
Jos tarkoitat uskonnoilla Raamattua niin Raamattu ei opeta orjuuttamista. Raamattu opettaa että jokaista ihmistä tulee rakastaa rakkaana lähimmäisenä ja kaikille tulee tehdä hyvää eikä kenellekkään saa tahdä pahaa. Raamattu opettaa voittamaan pahan hyvällä. Raamattu opettaa ajattelemaan myös toisten parasta eikä vain itseään sillä oikeaa rakkautta on se että asettaa toisen tarpeet omiensa edelle.
Itserakkaus jonka seurauksena lähimmäinen joutuu kärsimään on rakkaudettomuutta.
Meillä on erilainen näkemys itserakkaudesta(kin). Mutta mahtuuhan tähän maailmaan monenlaisia näkemyksiä, onneksi.
Pekka ei nyt oikein tunnu ymmärrän mitään naisen suhteesta äitiyteen ja lapseensa/ mahdolliseen lapseensa.....vaikkei olekaan kaikilla samanlainen se on kuuitenkin paljon syvempi asia, joka ei häviä mihinkään, vain tekemällä abortin kuinka sallituksi ja hyväksyttäväksi.
Monet aborttiin päättyneet naiset olisivat varmaan sisimissään halunneet lapsensa pitää, mutta yhteiskunnan yleinen asenne -myös ilman sanoja- viestii heille että tämä olisi "edesvastuutonta" ja toimii näin painosteena tekemään abortin, niin kuin tietysti vielä enemmän kaikki ne puollot ja "hyvät" perustelut jotka yllätysraskauden sekvanatuntuisessa tilanteessa kohdataan sekä ammattiihmisiltä että lähipiireistä.Uskaltaako nainen -ja mies- seurata sisimmäistä tahtoaan, vai ohjaako päätöstä ns. "järkiperustelut". Tämänkaltaisesta päätöksestä tulee raskas taakka kannettavaksi, jonka paino voi ruveta tuntumaan paljon myöhemminkin.
Yhteiskunta ja ympäröivät ihmiset pitäisivät viestittää suoraan ja välillisesti paljon enemmän tukea ja mahdollisuutta vanhemmuuteen myös silloin kuin aika ja elämäntilanne ei olekaan se optimaalinen. Uskallan uskoa siihen että päätöstä pitää lapsensa suurella osalla näyttäisi olevan kaiken muuta kuin kaduttava asia, etenkin jos ympäristö, yhteiskunta ja kanssaihmiset sitä tukisivat.
Hyväntahtoisetkin neuvot ja aborttioikeuden puolustamista erilaisilla "hyvillä perusteluilla" toimii lopun lopuksi myös tietynlaisena painosteena ja viittana siihen mitä yhteiskunnan ja muiden taholta on toivottua ratkaisua.
Pekka Roponen
Olen kanssasi samaa mieltä. Muistan vieläkin, kun koulutoverini aikoinaan kertoi, että hän saa jatkuvasti kuulla äidiltään, että jos et olisi ollut tulossa, en olisi joutunut tuon isäsi kanssa naimisiin. Aika kivat eväät elämälle?
Useimmat ihmiset eivät ole ollenkaan selvillä siitä, mitä kauheuksia vanhemmat lapsilleen tekevät.
Pekka, fundamentalisteille sillä ei ole merkitystä, vaikka he tietäisivätkin. Lapsien on saatava syntyä, vaikka heitä joukkoraiskattaisiin vauvasta alkaen, vaikka heidän kätensä katkaistaisiin, vaikka heidät jätettäisiin ruokkimatta, vaikka heidät suljettaisiin kellariin vuosiksi, vaikka heille juotettaisiin kossua maitopullossa. Fundamentalisteille tärkeää on vain se, että lapsi saa syntyä.
Tehdään lapsilleen kauheita asioita, mutta läheskään aina ei ole alusta lähtien kyse ei-toivotusta lapsesta tai aborttimahdollisuuden puutteesta. Ei pidä sekoittaa asioita keskenään, ei edes vaikka joissakiin tapuksissa näin olisi.
"...Jokainen haluttu ja toivottu lapsi, joka hedelmöittymisen jälkeen menehtyy, tapahtuipa se missä vaiheessa tahansa..."
Alle 12 viikkoisesta sikiöstä - tai solumöykystä - ei vielä voida käyttää sanaa "lapsi". Sikiö siinä vaiheessa muodostuu vasta ihmisen aiheista, jonka sellaisena on mahdotonta elää minkäänlaisissa olosuhteissa äidin kohdun ulkopuolella.
Usein tässä vaiheessa tehdystä abortista puhutaan myös "lapsen murhana". Mutta tarkoittaneekohan tuo edellinen sitä, että hengetöntä solumöykkyä on aika mahdotonta murhata.
Siitä huolimatta äidin, tai vanhempien - tai voisi olla pelkästään myös isän - tunne toivotun lapsen menetyksestä, on varmaan hyvinkin perusteltua.
Tuo on Liisa biologisesti katsoen juuri noin. Ihmisalkio muistuttaa itse asiassa aivan alussa oravaa, siis oravan alkio on hyvin samanlainen. Kyseessä on ainoastaan elävä alkio, joka ei ole vielä lapsi. Itse olen alkanut kutsua omia lapsiani lapsiksi raskausviikon 12 jälkeen, jolloin sikiöllä on jo muodostunut kaikki elimet ja ulkonäkö on selvästi ihmisrn näköinen.
Tunteiden ja surun kannalta kyseessä on alusta alkaen kehittyvä lapsi, josta perhe toivoo saavansa yhden elävän jäsenen ruokakuntaansa ja mikäli näin ei käykään niin suru on suuri.
Henkilökohtaisesti surin kyllä 8:lla raskausviikolla tapahtuneen keskenmenon jälkeen menetyn LAPSEN, siitäkin huolimatta ettei ollut ensimmäisestä eikä viimeisestä lapsesta kyse. Suru kesti aikoinaan, mutta vieläkin joskus tulee mieleen se menetetty lapsi, joskin ei kovin usein.
Aha. Nyt on jälleen kollektiiviset abortti-raportti päivät jälleen.
Hyvähän se on. Seuraavaksi on ilmeisesti kuukauden homo-raporttien aika.
-----------
EHKÄISY!
JÄRKI PÄÄHÄN(päihin)! Ihmisen erottaa eläimestä -kortsu-.
Ja jos ei mene jakeluun, niin ÄLKÄÄ PARITELKO, ennen kuin alkaa valjeta!
Seppo, alle 20-vuotiaista abortin tehneistä ainoastaan kolmasosa on oman kertomansa mukaan harrastanut raskautuessaan seksiä ilman ehkäisyä. Onko kahdella kolmasosalla pettänyt siis ehkäisy? Eivätkö nuoret osaa käyttää kondomia oikein? En tiedä, mutta aina ei kuitenkaan ole kyse ehkäisyn unohtamisesta.
Ei tietenkään aina mutta uskotko tosissasi että nuo viralliset kolmannekset pitävät paikkaansa kun nuorilta kysytään?
Minäkin vastailin joskus ties mihin kysylyihin ties mitä puutaheinää. Enkä ole ainoa.
Helppohan sitä on selostaa että -käytettiin käytettiin-joo joo kortsu petti jne.- Ei sitä osoitetata kuitenkaan mitenkään, eli eihän siellä coituspaikalla mitään tutkimustiimiä käy varmentamassa.
Ja kortsujen rakennetta koskee paavin salaliitto: Vaikka meillä on herneen kokoisia kännyköitä niin kortsut ovat joko kuin lampaan suoli, eli hivenen ärsyttäviä tunnontappajia, tai sitten ne ovat kuin pierun kuoria, eli hivenen heikkoa kamaa.
Mutta jos ei ole varma onko kyvykäs pitämään huolta kersoista, niin ei kannata napsautella.
Ja vaikka et feministinä kai uskokaan, niin nykymaailma on täynnä hälläväliä naisia/tyttöjä jotka 'vaan nyt haluavat heti' lapsen, vaikka yhdenillan jutuista. Massalisääntyviä yh-äitejä nyt vaan on ja ei niissä aina ole siitäkään kyse että 'ukko karkas Pattayalle'. Mutta melkein sanoisin että jonkinlainen hälläväliä sekopäisyys vaivaa taajaan.
Osa nuorista varmastikin valehtelee ehkäisystä kysyttäessä. Suomessa nousi aborttien määrä 1990-luvun puolen välin jälkeen, jolloin laman vuoksi oltiin niukennettu terveydenhuollon ja seksuaali- ja ehkäisyvalistuksen resursseja. Koko 2000-luvun ajan suuntaus on ollut lievästi laskeva mutta edelleenkään ei pidä unohtaa valistustyötä.
Äitien syyllistäminen ja tuomitseminen ei varmastikaan auta aborttien vähentämisessä.
Miltei kaikki nuoret valehtelevat miltei kaikesta teille vanhemmille. Ja se on täysin oikein.
Ei se ole mitään syyllistämistä jos toteaa kuinka asia on.
Mutta melkein sanoisin että jonkinlainen hälläväliä sekopäisyys vaivaa taajaan. Siis kumpaakin sukupuolta.
Yh-äitejä nyt kuitenkin pyöriin mahat pystyssä enemmän kuin aiemmin. Kai sekin on pelkästään urosten vika, naisethan kun ei päätäkään että antaako vai ei.?
Ei saisi olla yh-äiti, mutta ei saisi tehdä aborttiakaan. Ei saisi harrastaa seksiäkään, jos ei ole parisuhteessa. Kuulostaa paluulta sadan vuoden taakse.
Tiivistit hyvin näiden blogikeskustelujen trendin.
Mikä minua eilen kummastutti oli se, että Henri Heikkinen yhdessä blogissaan vastusti sosiaaliturvaa ja heti toisessa blogissaan vastusti aborttia.
Saahan sitä olla vaikka yh-mummo minusta nähden, mutta kummasti näitä massapuskijoita tuolla kiitää.
Edelleen totean että syyhän on luonnollisesti VAIN miesten. Jee.
Enkä minä ole aborttia vastustanut vaan päinvastoin.
Ja nimenomaan tulisi harrastaa seksiä oli missä suhteessa hyvänsä.
Mutta jos ei älyä mitä seuraa mälläämisestä, niin kannattaa opetella ennenkuin alkaa vatuloimaan.
Mikä siinä on vaikeaa? Jos joku on siinä vaikea älytä niin kannattaa ostaa esim. dildo tai keinovagi. Jos on vielä lisäksi kädetön kuten nykyään on tapana.
Hyvä kirjoitus, kiitos :-), tuomitsemisella ei koskaan saada mitään hyvää aikaiseksi.
Tuli vielä mieleen, että neuvoloissa on nykyisin kaavakkeet (joissa kysytään onko masentanut jne.), jotka annetaan täytettäviksi naisille synnytyksen jälkeen, itsekin muistan sellaisen vuodelta 2009, kun kuopukseni sain. Hoitohenkilökunnan on hyvä olla herkällä korvalla juuri synnyttäneiden naisten kanssa ja tarvittaessa ohjata avun piiriin. Eikä pidä höpöttää vain lasten näkökulmasta vaan siitäkin, että myös vanhemmilla on oikeus tukeen, jos on raskasta. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole häpeä, vaan sairaus, jolle ei voi itse mitään ja johon tarvitaan apua. Raskaus ja synnytys herättää yleensä niin äidissä kuin isässäkin kokemuksia omasta lapsuudesta ja silloin saadusta hoivasta jne. se on herkkää aikaa. Jos oma saatu hoiva lapsena on ollut puutteellista, juuri raskaus ja varsinkin synnytys voivat sen laukaista, siis nämä traumat.
P.S Asiaa vielä voi pahentaa yleiset käsitykset, että naisen pitää synnytyksen jälkeen olla "timmissä kunnossa", imettää samalla (siitä on isot syyllistämiset, jos et tee sitä), kirjoittaa väitöskirja äitiyslomalla (kun eihän äitiys ole todellista työtä..), pirteä kuin peipponen, ei saa valittaa mistään, koska äitiys on iloinen asia, ei edes jos on väsynyt. Eli Suomessa on yhä vallalla tämä pyhä äitiys-kulttuuri, jonka lisäksi naisen pitää vielä pärjätä miehisesti työelämässäkin. Läsnäolevia isiä pidetään lähinnä kummajaisina.
Tässä vielä linkkejä avun saamiseksi, jos äidillä on esim. synnytyksenjälkeinen masennus:
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/helsingin_ensikot...
Helsingin ensikodin Baby Blues -yksikkö tarjoaa vauvaperheille lyhytaikaista ja/tai kiireellistä ympärivuorokautista hoitoa sekä avopalveluja. Yksikkö on tarkoitettu perheille, joissa äidillä on masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia, perhe on uupunut, perhetilanne on kriisiytynyt tai perhe tarvitsee apua vuorokausirytmeihin.
sähköposti: baby.blues(ät)helsinginensikoti.fi
Ohjaajat, puh. (09) 7742 4620
Neuvontapuhelin 726 1466, päivystys ma klo 18-21 ja to klo 13-16
Baby bluesista välitetään pääkaupunkiseudun synnyttäjille tukihenkilöitä, doulia.
Yhteydenotot, puh. (09) 7742 4620.
Lisäksi joku tuolla mainitsikin muussa blogissa:
Lisäksi tukea on mahdollista saada myös neuvoloista ja psykiatrian poliklinikoilta. Avun hakemista ei tarvitse hävetä.
"Äitiyttä tulisi syyllistämisen sijasta tukea. "
Joo, positiivisuus etusijalle äitiys- ja lapsiasioissa.
Tämä kuolleena syntyneiden vauvojen tai keskenmenneiden sikiöiden osa on kaiketi ollut jotenkin kirjoittamaton lehti ihmisten ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Tapaus n. 30 vuoden takaa kertoo, miten hoitaja tulee synnyttäneiden äitien huoneeseen (ehkä 4 synnyttäjää) ja sanoo yhdelle kaikkien kuullen: "kyllä se nyt on niin rouva Järvinen*, että se teidän vauvanne kuoli". Eikä sitten paljon muuta. Äiti oli kuulemma kovin järkyttynyt.
*nimi keksitty
Eipä sillä, enpä itsekään osaa oikein asiaa käsitellä. Jonkun pitänee antaa heille ääni?
Olet Risto oikeassa, että keskenmenot, kohtukuolemat ja pikkukeskosten kuolemat ovat olleet näihin päiviin asti vaiettuja, hiljennettyjä tabuja. Viime vuosina lapsensa menettäneet äidit ovat tulleet enenevissä määrin julkisuuteen kertomaan tarinaansa. Itse olen kirjoittanut toisen kaksospoikani kuolemasta kirjan, josta olen saanut todella hyvää palautetta muun muassa ammattikriitikolta, mutta vielä en ole saanut solmittua kustannussopimusta. Uskon kuitenkin vakaasti, että saan kirjoitettua sopimuksen. Aiheesta ei ole kirjoitettu yhtään suomenkielistä kirjaa (kaksosen menetyksestä).
No toivottavasti saat sopimuksen.:-) Onpa sinulla ollut raskas menetys.. Monesti saman kokeneet voivat parhaiten auttaa toisia. :-)
Vertaistuki on ollut todella tärkeää selviytymisessä. Kun kirja julkaistaan toivon sen löytävän tiensä mahdollisimman monen terveydenhoitoalan ammattilaisen ja alalle opiskelevan lukemistoon. Sillä puolella on paljon petrattavaa lapsensa menettäneiden kohtaamisessa, aivan kuten Ristokin toi kommentissaan esille karun esimerkin siitä, miten asia hoidettiin.
Aivan, petrattavaa on koko ensitiedon antamisessa liittyen siihen, onko lapsi kuollut tai onko hänellä kenties jokin ennaltatietämätön vamma. Tein sosionomikoulutukseni viimeisen työharjoittelun "Näkövammaisten lasten tuki ry:ssä", jossa tein myös seuraavan lehtijutun:
Mikään ehkäisymenetelmä ei ole 100 % vaan parhaimmatkin takaavat vain 99 % tuloksen ihan normaalistikin käytettynä.
Toinen syy ehkäisyn pettämiseen on menetelmän virheellinen käyttö. Ehkäisyväline pettää, koska sitä ei käytetä oikein eli tarkasti tuotteen mukana tulevan pakkausselosteen mukaisesti.
Ehkäisyn teho voi heiketä, mikäli unohdat ottaa ehkäisysi ajallaan tai käytät sitä muuten ohjeiden vastaisesti. Suun kautta annosteltavilla ehkäisytableteilla teho voi heiketä, jos oksentaa pian tabletin ottamisen jälkeen
Hedelmällisessä iässä olevia naisia n 1 000 000 ja 1 % tuosta määrästä 10000 eli aborttien määrä !!!
Katumuspilleristä ei ole hyötyä ,jos henkilö käyttää ehkäisyä
Ja pitäisi huoehtia jo syntyneistäkin.
Meillä on sijoitetuna n 17000 lasta ja määrä on kasvussa
Suurin osa hoidetaan laitoksissa hoitoperheiden puutteen vuoksi
Niinpä sijoitustoiminnasta on tullut kasvava business ja kun sen kontrollikin on olematonta niin business on tuottavaa
Tuo 10000 laitoksiin sijoitetua nuorta kuvaa hyvn sitä, että nuo adoptiojonot ovat hölynpölyä, lapsen saa hoidettavaksi oitis kun haluaa
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 52 kommenttia