Haluatko löytää syyllisen vai ratkaista ongelman?
Syyllistäminen on lujassa ihmisessä. Kai sen tarkoitus on kiillottaa omaa nahkaa – minä olen toiminut oikein, sinä et. Väitän, että mitä voimakkaampi syyllistämisen kulttuuri yhteisössä on, sitä toimimattomampi yhteisö on ja sitä huonovointisempia yhteisön jäsenet ovat. Miksikö? Hyvin yksinkertaisesti siksi, että syyllistäminen ja ongelmien ratkaisu harvoin mahtuvat samaan kelkkaan. Syyllistämisen tarkoitus on pelastaa oma nahka, joten mitäpä sitä enää sen enempää asian eteen pungertamaan. Ongelmien ratkaisu sen sijaan vaatii ongelman analysoimista, syy-seuraus-suhteiden pohdintaa ja ongelman ytimen löytämistä.
Olipa kyseessä miltei mikä tahansa asia vasta riittävän syvällä, usein vasta rakenteiden tasolla voidaan paneutua itse asiaan ja mahdollisesti muuttaa toimintatapoja. Otetaan esimerkki. Yrityksessä on jatkuvasti epäselviä tilanteita, joissa kukaan ei tiedä, miten tulisi toimia. Miksi kukaan ei tiedä? Onhan olemassa henkilöitä joiden vastuualueeseen asiat kuuluvat. Onko syy heidän? Vastaukseksi voidaan saada kyllä. Tähän kohtaan pysähtyminen olisi kuitenkin itsepetosta. On jatkettava syvemmälle, jossa voi paljastua, että vastuuhenkilöillä ei ole yrityksessä riittäviä valtuuksia hoitaa tehtäviään. Heitä ei informoida riittävästi ja heidän asemansa yli kävellään eri suunnilta. Kenen syy se tämä sitten on? Nyt aletaan päästä jo lähemmäs ydintä. Johtamiskulttuuri voi olla alkeellinen. Ja seuraava kysymys ei ole kenen syytä se on, vaan mitä sille voidaan tehdä.
Tällä tavoin ratkaistaan ongelmia.
Otetaan toiseksi esimerkkitapaukseksi itselleni läheinen sukupuolijärjestelmä. Tytöt ja pojat kasvatetaan eri tavoin, joka muun muassa vaikuttaa siihen, että naisista tulee yhteiskunnallisesti passiivisempia. Syyllistäjä löytää heti syyllisen: naisten syy, koska naiset kasvattavat lapset. Ihan totta, mutta vain hyvin yksinkertaisesti totta. On päästävä rakenteiden tasolle. Rakenteet ovat toisinaan meille ihmisille samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin vesi kalalle. Kala ei tiedosta uivansa vedessä emmekä me tiedosta uusintavamme olemassaolevia rakenteita. Molemmat sukupuolet uusintavat olemassaolevaa sukupuolijärjestelmää elleivät he ole tietoisia ilmiön olemassaolosta ja sen vaikutuksesta omaan käyttäytymiseen. Tiedostamisen jälkeenkin uusintaminen voi jatkua, mutta silloin se on enemmän valittu päätös, mitä tiedostamaton kalan uintiretki vesilammikossa.
Näin ollaan päästy ilmiön juurille ja olemassaolevaa asiaa voidaan tarvittaessa lähteä muuttamaan, mutta vain tarvittaessa. Ilman tarvetta on turhaa tehdä turhaa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Otsikon kysymykseen: haluan ratkaista ongelman. (Siis jos tajuan, että syyllisen etsintä lopulta johtaisi omille jäljilleni.)
Myös syyllisyyskysymys on tietysti ratkaistava. (Siis jos kaikki viittaa siihen, että hölmöilijä on työkaveri tai naapuri - hih hii!)
Ongelma on se että syylliset ovat ratkaisemassa ongelmaa jonka ovat itse luoneet.
Minä haluan ratkaista ongelman!
Miten saada presidenttiehdokkaat avaamaan bloginsa kommentointi keskustelulle?
Soini ja Haavisto suljetuin blogein avoimeen vuorovaikutukseen kansalaisen kanssa. Eikö ole hoopoa?
Ari, en taida osata auttaa ongelman ratkaisemisessa, mutta kirjoita bloggaus, mistä luulet suljettujen ovien johtuvan. Analyysi ongelmasta. Sekin voi helpottaa :-)
Sen kirjoitin jo vuosia sitten. Nyt, kun Haavisto tänään teki saman, niin minkäs teet? Ota ja ojenna uudestaan;)))
Olen ihmetellyt samaa.
Luulen asiaa mietittyäni, että henkilöt eivät halua nimissään riideltävän. Poliitikkojen blogit jos mitkä herättävät intohimoja puolesta ja vastaan. Jos Haaviston rakentava kirjoitus motivoi lukijoita kylätappeluun, tuntee Pekka varmasti mielipahaa. Torjumalla kaiken suoran kommentoinnin kirjoittajat rauhoittavat omat reviirinsä. Kukapa kansanvallasta elävä poliitikko haluaisi leimautua riidankylväjäksi?
Aika hyvä päätelmä Tuomo. Itse asiassa voisin hyvinkin kuvitella jo millaiset lööpit olisi mahdollista saada Haaviston tai Soinin blogikommentointien pohjalta tyyliin " Nettikansa kuohahti Haaviston kirjoituksesta" tai vielä parempi "Haavisto laukaisi ilmiriidan - tunteet käy kuumina".
"Sopuisakin poliitikko kilahtaa - Haavisto usutti kansalaiset TUKKANUOTTASILLE" (Moska)
"Vaalimopo keulii - Soini lietsoo RAJUA RIITAA" (Ilta-Tirkistys)
Lööpit jos mitkä koukuttavat. Mietin niitä jopa iltakävelyn aikana!
Tärkeintä on löytää syylliset ja rangaista heitä riittäväh kovaa.
Ongelmat ovat vain ihana tekosyy, kaikkihan ovat syyllisiä johonkin.
"Tytöt ja pojat kasvatetaan eri tavoin, joka muun muassa vaikuttaa siihen, että naisista tulee yhteiskunnallisesti passiivisempia."
Voihan se noinkin olla tai sitten ihan päinvastoin.Tai jotain siltä väliltä.
Asian voi ratkaista tieteellisesti tai poliittisesti.
Tieteellinen yksimielisyys olisi ihan kiva, ennen kuin lähdetään muuttamaan rakenteita.
Käytännössä riittää poliittinen enemmistö.
Kuulostaa äkkiseltään hälyttävältä, että Valerie Solanasia diggaavat henkilöt ovat muuttamassa poliittisten mielipiteidensä perusteella rakenteita. Keksitään esimerkiksi, että tyttöjä kasvatetaan passiivisiksi ja muutetaan sitten opetusohjelmaa huono-osaisemman sukupuolen etujen vastaisesti.
Onneksi poliittisilla kiistoilla on taipumus demokratioissa ajautua kohti tasapainoa, konsensusta. Yleensä mielipuolisuudet karsiutuvat ja maltillinen kanta voittaa kun tarpeeksi kauan jaksaa odottaa.
Miksi haluaisit ratkaista kasvatusasian muuttamalla opetussuunnitelmaa toisille epäedulliseksi? Voisiko ongelmaan tarttua ihan vain siten, että ammattilaiset opetettaisiin tiedostamaan omat toimintatapansa. Joissakin päiväkodeissa näin jo tehdäänkin videoimalla henkilökunnan toimintaa ja käymällä videot analyyttisesti läpi, jolloin henkilökunta oppii tiedostamaan omat toimintatapansa ja sitä kautta heidän on mahdollista muuttaa omia tapojaan.
Juu ei. Itsereflektio on aina tai ainakin usein hyvä.
En kyllä ymmärrä, miten se liittyy siihen, että opetusministeriön feministit yrittävä muuttaa koulua vielä entistä enemmän tyttöjä suosivaan suuntaan.
Asiasta toiseen, mitä luulet, onko paljon feministejä, jotka tieten haluavat tyttöjen menestyvän miehiä paremmin, koska niin voidaan purkaa patriarkaatti? Joskus on vaikea keksiä muuta selitystä sille, että huono-osaisemman sukupuolen kolunkäyntiä hankaloitetaan.
Miten poikien asemaa ollaan heikentämässä kouluissa? Sukupuolisensitiivisyyttä ollaan kaiketi lisäämässä, mutta sehän on poikien sekä tyttöjen etu, jotta he saavat sukupuolesta riippumatta enemmän liikkumatilaa odotusten ja roolien suhteen ja lapset huomioidaan enemmän yksilöinä mitä sukupuolina.
En ole kyllä tuollaisesta visiosta kuullut ennen tätä, että poikien asemaa heikennettäisiin, jotta patriarkaalisuus saataisiin purettua.
Oletko nyt sitä mieltä, että lasten pahoinpitelyn estämiseksi jonkin Amnestyn sun muiden naisjärjestöjen pitäisi aloittaa katumisharjoitukset? Ovathan ne vuosikausia valehdelleet törkeästi lähisuhdeväkivallasta. Kuinkahan monta lasta on hakattu tai tapettu, tuon valehtelun takia?
Aleksi, etsitkö nyt syyllistä vai pyritkö ratkaisemaan ongelmaa? Jos pyrit ratkaisemaan ongelmaa kysymyksenasettelua voisi olla syytä vielä hioa.
No, yritin vähän tätä kysymystä tuossa yllä hahmotella.
Politiikassa ei etsitä niinkään totuutta vaan enemmistön kannatusta. Jos ajattelen, että voin enemmistön kannatuksen voittaa paljastamalla törkeän valehtelun niin sitten paljastan. Se on lisäbonus, jos samalla totuus voittaa.
Onhan noita strategioita muitakin, mutta yleisperiaate on nähdäkseni tuossa.
Olen itse oppinut nimenomaan Naisunionissa, että naisten taipumus väkivaltaisuuteen pyritään vaientamaan kulttuurisesti, koska nainen halutaan nähdä hoivaajana. Tätä taustaa vasten minun on erittäin vaikea uskoa, että naisliikkeillä olisi mitään tarvetta valehdella naisten tekemästä väkivallasta.
Jos haluat, kerään kymmenien linkkien listan naisjärjestöjen sivuista, joilla väkivallasta valehdellaan. En kuitenkaan viitsisi, koska on niin arkipäiväisesti totta, että kaikki muut kai sen tietävät.
Idea ilmeisesti on, että miehet ja patriarkaatti pitävät naisia hakkaamalla alistettuina, nyrkin ja hellan välissä. Tähän propagandaan ei sovi tieto siitä, että naiset esimerkiksi aloittavat kansainvälisten tutkimusten mukaan väkivallan parisuhteessa kolmisen kertaa miehiä useammin. Siihen ei sovi myöskään tieto siitä, että suomalainen mies on EU:n ja OECD:n vertailujen mukaan tavallista vähemmän väkivaltainen. Siksi jotkut Sofin oksennukset nauttivat suurta suosiota muiden femakoiden keskuudessa.
Jos joku tietää muun syyn johdonmukaiselle, vuosia ympäri maailmaa jatkuneelle valehtelulle, kuulen selityksen mielenkiinnolla.
Unionin lehdessä, Tulvassa, väkivaltaa on kyllä ihannoitu vapaasti aina miesten joukkomurhaamisen ihannoinitiin asti.
Mielenkiinnosta googlasin "unioni lähisuhdeväkivalta".
"Suomessa naisiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa on huomattavasti enemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa." "Suomi on naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa Euroopan häpeäpilkku."
Valhe. OECD:n vertailun mukaan Suomessa on poikkeuksellisen vähän lähisuhdeväkivaltaa. Ehkä viitataan henkirikoksiin. Ne eivät kuitenkaan kerro väkivallasta Suomessa yleensä. Sen tietää jokainen asioihin hiukankin perehtynyt. Eli toki kyse voi olla valheen sijaan käsittämätön toopeus. Niin tai näin, asiantuntijalausuntona tätä propagandaa tarjotaan oikeusministeriölle.
Löytyisihän sieltä lisääkin, mutta Unionin harrastamasta vihapuheesta tulee ihan oikeasti paha mieli meikälle, joten anti olla tällä kertaa.
Selvää tietysti on, että rakenteisiin ei missään nimessä pitäisi kajota Unionin kaltaisten "asiantuntijoiden" levittämän informaation perusteella.
Niin vain kuitenkin kajotaan. Politiikka ohittaa tiedon.
Muuta ei pieni ihminen voi, kuin muistuttaa välillä Unionin propagandan valheellisuudesta. Tulee edes vähän parempi olo kun edes pieneltä osaltaan taistelee pahaa vastaan.
Tilastoihin on vaikea ottaa kantaa ellei ole ammattilainen tilastojen tulkinnassa. Omalta osaltani haluan tuoda esille Naisunionista oppimaani eli sitä, jotta molemmat sukupuolet käyttäytyvät väkivaltaisesti eikä nainen ole luontaisesti mikään empaattinen hoivaaja, joka haluaa suojella kaikkea vastaantulevaa. Varmasti sellaisiakin naisia on ihan luontaisesti olemassa, mutta kasvatuksella naisista pyritään muokkaamaan sellaisia, olipa siihen taipumusta tai ei. Naisen viha on myös kulttuurisesti jonkinlainen tabu ja se pistetäänkin herkästi kuukautiskierron piikkiin, koska sitä ei kyetä kohtaamaan, vihainen nainen kun ei istu siihen empaattinenhoivaaja-myyttiin. Itse hyppisin ilosta, jos jokin taho tekisi näyttävän kampanjan naisten vihasta ja väkivaltaisuudesta.
"Tilastoihin on vaikea ottaa kantaa ellei ole ammattilainen tilastojen tulkinnassa."
Miten ajattelit käydä yhteiskunnallista keskustelua, jos et uskalla koskaan vedota tilastoihin? Aika vaikeaa.
Minä ajattelin rohkeasti sano esimerkiksi, että OECD:n kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset kohtaavat vähemmän parisuhdeväkivaltaa kuin suurin piirtein minkään muun OECD-maan asukkaat. Noin se siis suurin piirtein menee. Jos kirjoittaisin johonkin vakavammin otettavalle foorumille, tsekkaisin vähän tarkemmin. Ei yhtään kuitenkaan pelottaisi tilastoihin vetoaminen.
Jos kaivaisin itse jostain tilastoja, joita ei ole valmiiksi tulkittu ammattilaisen toimesta niin en kyllä puheenvuoroa kummemmassa paikassa niihin vetoaisi. Minusta sinällään ei ole oleellista se, missä maassa esiintyy eniten tai vähiten väkivaltaa vaan se, että sitä esiintyy. Muun muassa ensi- ja turvakoteja tarvitaan ja niin kauan kuin niille on käyttöä väkivaltaa on liikaa.
Minua siis kiinnostaa feministien valehtelu ja siksi otin asian esille. Ymmärrä, jos sinua ei tämä puoli kiinnosta.
Politiikassa nyt vähän joka toinen valehtelee, mutta feministien valehtelun ikävä erikoispiirre on sen seksistisyys. Minulla kun sattuu olemaa kaksi poikaa, enkä kai siksi oikein siedä juuri tätä versiota vihapuheesta.
No, en kyllä rakasta muitakaan rasisteja tai seksistejä. Mutta ihan samalla tavalla ei veri kiehahda, jos vaikka Halla-aho väittää neekereitä syntyjään väkivaltaan taipuvaisiksi verrattuna vaikka Sofin "tyypillinen suomalasimies" -oksennukseen.
Alunperin asia liittyi bloggauksesi aiheeseen, mutta en oikein enää muista miten ...
Minusta täällä puheenvuorossa leimataan naisjärjestöt valehtelijoiksi ihan vaan leimaamisen ja lokeroimisen ilosta. Toiminta on sen verran yleistä, että tulee eittämättä mieleen suositella Enbusken uusinta bloggausta, joka käsittelee muun muassa ihmisten tarvetta lokeroida.
Taru, suosittelet Enbuskea luettavaksi. Ok, se on sinun näkemyksesi.
Minusta hän on juuri mainitsemasi lokeroija. Edustaa poliittista lokerointia räikeimmillään.
Se paljastuu hänen kirjoituksistaan,- ja ohjelmistaan......SELVÄSTI.
Markku, jos kirjoittaa lokeroimisesta kolumnin niin se ei vielä ole osoitus siitä etteikö kirjoittaja itse lokeroisi. Me kaikki teemme sitä, toiset vain enemmän kuin toiset, minkä Enbuskekin tuo esille. Ihmisen psyyke ei pysty hahmottamaan täysin lokeroimatonta maailmaa. Tavasta lokeroida on hyvä olla kuitenkin tietoinen ja tunnistaa oma tapa toimia.
Mutta Taru. Jos ei puhuta lokeroimisesta, vaan motiivista kirjoittaa.
Minun motiivini on oikeudenmukaisuus. Yleinen oikeudenmukaisuus, jossa ei tavoitella omaa voittoa.
Ne, jotka sanovat minun lokeroivan, ovat niitä jotka hakevat yksityistä etua sellaisilla keinoilla, joka ei tue ajatusta yleisestä oikeudenmukaisuudesta.
...Näin sen olen nähnyt...
Minusta taas on ikävää, kun ei voi myöntää valehtelua valehteluksi ja vihanlietsontaa vihalietsonnaksi. Enpä kyllä muuta odottanutkaan.
Aleksi, feministejä on aina paneteltu niin miesten kuin naisten toimesta. Aina kun jokin marginaaliryhmä ajaaa muutosta, saa ryhmä enemmistön taholta vainoa osakseen.
Markku, en ole nyt aivan varma mihin viittaat motiivilla kirjoittaa, Enbuskeenko? Enbuske tekee työtään toimittajana, hän on ammattilainen, joka osaa laatia oikeat tekstit kullekin kohderyhmälleen saadakseen tunteita ja tuoksuja aikaan. Toimittajan tekstit tai ohjelmat kertovat varsin vähän toimittajasta itsestään. Heidän työhön kuuluu tehdä massakamaa, joka uppoaa tavalla tai toisella kohderyhmälle. Toki voi kysyä miksi hän on ryhtynyt toimittajaksi ja mitkä hänen motiivinsa uravalinnassa ovat olleet?
Itselleni on myös oikeudenmukaisuus ollut aina tärkeä arvo ja periaate. Se saa minut toimimaan, tarve vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Se tuottaa myös kärsimystä, kun ymmärtää oman pienuutensa ja rajallisuutensa maailman äärellä.
Minä olen halunnut ratkaista ongelman, mutta ongelman tiedostajien joukossa on niitä, jotka eivät halua ratkaista ongelmaa ehdotetulla tavalla.
He haluaisivat ratkaista ongelman itselleen edullisella tavalla.
Minä taas en suostu siihen,- ja mitä jää jäljelle?.....
Se ongelma.
Ne, jotka eivät halua ratkaista ongelmaa ehdotetulla tavalla, kuuluvat aina ongelmapesäkkeen johtajistoon tavalla,- tai toisella.
...Aina...
Miehet kilpailevat. Voittaja saa palkinnon.
Kukaan ei syyllistä, häviäjät joko surevat tai yrittävät enemmän seuraavalla kerralla.
Joskus se menee Markus noin, joskus ei.
Riippunee tilannetekijöistä: onko kyse hiihtokilpailusta vai tarjouskilpailusta (vai kenties feminismistä).
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 35 kommenttia